Sodanjälkeinen antisemitismi valokeilassa Puolassa

(28.02.2008) Kiivas ja kivulias tilinteko juutalaisvastaisuuden perinnöstä on koko alkuvuoden hallinnut puolalaista historiakeskustelua.

Keskustelun esinäytös käytiin vuonna 2000, kun yhdysvaltalainen, puolalaissyntyinen historioitsija Jan Tomasz Gross kirjoitti kirjan Jedwabnen kylän veriteoista vuonna 1941. Kylän kristityt asukkaat järjestivät silloin natsimiehittäjien siunauksella pogromin, jossa he surmasivat kenties jopa satoja juutalaisia naapureitaan.

Nytkin keskustelun herättäjänä oli Gross ja hänen uusin kirjansa. Siinä hän analysoi sodan jälkeen vallinnutta juutalaisvastaisuutta ja väittää, että puolalaisten ja hengissä selvinneiden juutalaisten kärhämissä surmattiin jopa tuhat juutalaista. Tunnetuin tapaus oli Kielcen pogromi vuonna 1946.

Ytimessä kansallinen omakuva

Grossin kirja on herättänyt voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kansallismieliset katoliset piirit pitävät Grossin väitteitä yrityksenä mustata Puolan maine ja osana juutalaispiirien pyrkimystä lypsää Puolalta miljoonakorvaukset ”holokaustin osasyyllisinä”.

Keskustelu sattuu yhteen vuoden 1968 juutalaisvastaisen kampanjan muiston kanssa. Maaliskuussa 40 vuotta sitten Puolan kommunistijohtaja Wladyslaw Gomulka nimesi juutalaiset ”sionistiseksi viidenneksi kolonnaksi”, jolla ei ole paikkaa Puolassa. Yli 35 000 juutalaista muutti tai pakotettiin muuttamaan ulkomaille.

Nyt käytävä keskustelu osuu suoraan puolalaisten omakuvan ytimeen. Koko kommunistiajan puolalaisen isänmaallisuuden keskiössä on ollut sankaritarina natseja vastaan taistelleesta kansakunnasta.

Monien on vaikea hyväksyä, että osa puolalaisista joko hyväksyi natsien terrorin juutalaisia vastaan tai jopa aktiivisesti auttoi natseja holokaustin toteuttamisessa. (©LogosMedia)