A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö

aamen (hepr. "totisesti, tapahtukoon niin") hyväksymistä ja vastaanottamista osoittava vahvistussana, jolla seurakunta jumalanpalveluksessa vastaa papin tai lukijan lukemiin osiin tai joihin rukoukset päätetään

abba (aram. "isä") arvostettu munkki, hengellinen isä; luostarin johtaja

absoluutio (lat. absolvere "päästää, vapauttaa") synninpäästö

adoraatio (lat. adorare "palvoa") Jumalan palvominen tai katolisessa kirkossa esim. ehtoollisaineiden kunnioittaminen

adventistit 1840-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt protestanttinen kirkko, jonka suurin suuntaus on seitsemännen päivän adventistit; adventismi korostaa lopun aikojen odotusta ja lauantaita pyhäpäivänä

adventti Herran tuleminen, adventtiaika sisältää joulua edeltävät neljä sunnuntaita

agape rakkaus, rakkauden ateria

Agnus Dei (lat. "Jumalan Karitsa") luterilaisessa kirkossa ehtoollisessa läsnäolevalle Kristukselle laulettu palvova hymni, joka perustuu Johannes Kastajan sanoihin (Joh. 1: 29)

akatistos (kreik. "ei istuen") 600-luvulta peräisin oleva runoelma Neitsyt Marialle

alba pitkä valkea liturginen vaate; kastemekko

alttari (lat. altaria "uhripöytä") kirkon osa, joko avoin (kat. ja lut. kirkossa) tai suljettu (ort. kirkossa), keskellä alttaria sijaitsee alttaripöytä, jolla toimitetaan ehtoollinen ja jonka suuntaan seurakunta rukoilee; perinteisesti alttari on kirkon itäpäässä, auringonnousun, paratiisin ja Jerusalemin temppelin ilmansuunnassa

amboni saarnatuoli tai kirkon alttarin edessä oleva puoliympyrän muotoinen alue

amma (aram. "äiti") arvostettu nunna, hengellinen äiti; luostarin johtajatar

anglikaaninen kirkko Englannissa reformaation yhteydessä syntynyt protestanttinen kirkko, jonka oppi on yhdistelmä katolisuutta ja protestanttisuutta

antifoni vuorolaulu kristillisessä jumalanpalveluksessa

anateema kirkon yhteydestä erottaminen, kirkonkirous

ane katolisen kirkon keskiajalla katumusharjoituksiin myöntämä tai myymä helpotus

apokryfikirjat kirjat joita ei ole hyväksytty Raamattuun

apologeetta alkukirkon kristitty filosofi, joka perusteli kristinuskon hyödyllisyyttä ja paremmuutta muihin uskontoihin ja filosofioihin verraten

arkkimandriitta ortodoksisen luostarin tai useamman luostarin esimies

askeesi (kreik. áskisis, "harjoitus, aherrus") elämänmuoto, jossa harjoituksin sekä nautinnoista pidättäytymällä pyritään edistymään ruumiin ja hengen harmoniassa

assyrialainen kirkko ns. Itä-Syyrian vanha kirkko, joka kuuluu orientaaliseen ortodoksiseen kirkkoperheeseen

Augsburgin tunnustus keskeisin luterilaisista tunnustuskirjoista, esittelee 1500-luvun reformaatioon liittyneiden seurakuntien opinkäsityksen

autokefaalinen kirkko (kreik. aftós "itse"; kéfalos "pää") itsenäinen, muista kirkoista riippumaton ortodoksinen paikalliskirkko (vrt. autonominen kirkko)

autonominen kirkko (kreik. aftós "itse"; nómos "laki", "järjestys") osittain itsenäinen ortodoksinen kirkko; ortodoksisessa maailmassa mm. Suomen, Viron ja Japanin kirkot

baptistit 1600-luvulla Englannin puritaanien piirissä syntynyt protestanttinen kirkko, jonka ihanteena on alkukirkollinen yhteys

credo (lat. "uskon") uskontunnustus, luterilaisessa kirkossa messun osa

diakoni (kreik. "palvelija") diakonit vastaavat kirkon sosiaalityöstä ja avustavat jumalanpalveluksissa

diakonissa naisdiakoni

dogmi oppi, oppilauselma, uskonkappale

doksologi jumalanpalveluksissa ja muissa kirkollisissa toimituksissa luettujen rukousten loppuun lausutut sanat, joissa ylistetään Jumalaa tai Pyhän Kolminaisuuden persoonia

ehtoollinen kirkon mysteerio eli sakramentti, jossa alttarille tuodut leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi; eri kirkoilla erilaisia käsityksiä ehtoollisesta ja sen merkityksestä

eksarkaatti Moskovan patriarkaatin Ukrainan ja Valko-Venäjän ortodoksisille kirkoille myöntämä rajoitettu itsehallinto

eksorkismi pahojen henkien pois karkottaminen, osa esimerkiksi ortodoksista kastetta edeltäviä rukouksia

ekumeeninen (kreik. ikuméni, "asuttu maailma") universaali, koko kristikuntaa koskeva, kirkkojen yhteistyöhön ja yhteyspyrkimyksiin liittyvä

ekumeeninen patriarkka Konstantinopolin (nyk. Istanbul) piispalle 600-luvulla myönnetty arvo; ekumeeninen patriarkka on ortodoksisen maailman korkea-arvoisin hengellinen johtaja, jolla ei kuitenkaan ole määräysvaltaa toisiin kirkkoihin nähden

elevaatio (lat. "kohottaminen"), lännen kirkossa pyhitettyjen ehtoollisaineiden kohottaminen seurakunnan nähtäväksi

ensyklika paavin paimenkirje

epifania ks. teofania

epikleesi (kr. epikaleo "huutaa avuksi, kutsua") Isälle osoitettu rukous, jossa pyydetään Pyhää Henkeä esim. ehtoollisjumalanpalveluksessa laskeutumaan ehtoollislahjojen päälle ja muuttamaan ne Kristuksen ruumiiksi ja vereksi

epistola Uuden testamentin kirje

eskatologinen (kreik. esháton, "lopunaika") lopunaikoja koskeva

eukaristia (kreik. evharistía, "kiitosuhri") se ehtoollisjumalanpalveluksen osa, jossa leipä ja viini siunataan

ex cathedra (lat. " koko arvovallalla, puhujanistuimelta") käytetään katolisen kirkon vuoden 1870 antaman dogmin yhteydessä, jossa todetaan paavin olevan erehtymätön lausumissaan, jotka hän antaa moraaliin tai uskoon liittyvistä kysymyksistä

filantropia (kreik. filín, "rakastaa"; ánthropos, "ihminen") ihmisrakkaus; hyväntekeväisyys

Filioque (lat. filio "pojasta"; -que "myös"; "ja Pojasta") lännessä 700-luvulla tehty lisäys nikealais-konstantinopolilaiseen uskontunnustukseen

Filokalia (kreik. filín, "rakastaa"; kalós, "kauneus, hyvyys") kokoelma 300-1400-luvuilla eläneitten erakkojen mietelmiä

fundamentalismi kristillisessä yhteydessä Raamatun tarkkasanaista tulkitsemista korostava uskonnollisen äärisuuntaus

fyletismi (kreik. filí, "kansa, heimo") näkemys jonka mukaan kansalliset näkökohdat ohittavat kirkon universaalisuuden; tuomittu harhaoppina 1872 Konstantinopolin paikallisessa ortodoksisessa kirkolliskokouksessa

gnostilaisuus esikristilliseltä ajalta periytyneitä, kristinuskon ensimmäisen vuosisadan aikana vaikuttaneita uskonnollisia liikkeitä, jotka korostivat salaisen tiedon (kreik. gnósis) hallinnan merkitystä pelastukselle

gregoriaaninen kalenteri paavi Gregorius XIII:n 1582 käyttöön ottama ajanlasku, nykyisin läntisten yhteiskuntien ja kirkkojen käyttämä kalenteri

gospel (engl. evankeliumi) Amerikan tummaihoisen väestön keskuudessa syntynyt hengellisen laulun perinne

hagiografia (kreik. ágios, "pyhä"; grafín, "kirjoittaa"), pyhien elämäkerrat

helluntailaisuus 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa syntynyt karismaattinen herätysliike, joka korostaa ns. toista kastetta, jossa jo kastettu kristitty saa Pyhän Hengen kasteen, jonka merkkinä pidetään mm. kielilläpuhumista

heresia harhaoppi, kerettiläisyys

herrnhutilaisuus Saksassa 1700-luvulla pietismin pohjalta syntynyt protestanttinen suuntaus

herännäisyys (körttiläisyys), kuuluu Suomessa 1700-luvulla alkunsa saaneisiin herätysliikkeisiin

herätysliike luterilaisessa kirkossa eri aikoina syntyneet liikeet, joille on tyypillistä vahva hengellinen johtajahahmo ja pyrkimys uskon sisäiseen uudistamiseen

hesykasmi (kreik. isyhía, "hiljaisuus, rauha"), 1300-luvulla ortodoksisessa kirkossa syntynyt askeettinen liike, joka korostaa sydämen rukousta ja sisäisen rauhan etsimistä

hostia ehtoollisleipä katolisessa ja esim. luterilaisessa kirkossa

idiorytminen (kreik. ídios "sama"; rithmós "elämäntapa, rytmi"), luostariyhteisö jossa munkit tai nunnat asuvat erikseen

igumeni/igumenia luostarin johtaja

ikonoklasmi (kreik. ikón, "kuva, ikoni"; klastís, "särkijä"), ikonien vastainen liike 700-luvun Bysantissa

Jumalansynnyttäjä Jumalanäiti, ks. Neitsyt Maria

jurisdiktio valtapiiri, toimialue

kaldealainen kirkko assyrialaisen kirkon osa, joka on unioitunut Rooman kirkon kanssa

kalkki ehtoollismalja

kamilafka ortodoksisen papiston päähine, idän kulttuureissa kamelinkarvasta tehty miesten päähine

kanoni (kreik. kanón, "sääntö, mitta") kirkolliskokousten ja pyhien isien säännöskokoelmien säännös, kirkko-oikeuden perusta

katedraali hiippakunnan pääkirkko

katolinen yhteinen, yleinen; valtakunnan laajuinen; koko totuuden sisältävä

katolinen kirkko vanhan kirkon läntinen osa (vrt. ortodoksinen kirkko), Rooman patriarkaatin perustalle rakentunut kirkko, jonka johdossa on Rooman paavi

katolinen reformaatio katolisen kirkon reaktio reformaatioon (vastauskonpuhdistus)

kerettiläinen harhaoppinen

kinobioottinen (kreik. kinós "yhteinen", víos "elämä") luostariyhteisö, jossa munkit tai nunnat asuvat, rukoilevat ja tekevät työtä yhdessä (vrt. idiorytminen)

kirkko (kreik. Kiriaki "Herran oma") kristittyjen maailmanlaajuinen yhteisö, Kristuksen ruumis; kirkkokunta; kristittyjen sakraalirakennus

koliva hunajasta, vehnästä, hedelmistä, riisistä ja rusinoista tehty kakku, jota ortodoksisessa kirkossa nautitaan mm. vainajien muistopalveluksen yhteydessä

konfirmaatio (kasteen) vahvistaminen, mysteerio eli sakramentti, joka katolisessa kirkossa toimitetaan noin 7-vuotiaille lapsille ja ortodoksisessa kirkossa heti kasteen jälkeen

kuori lännen kirkoissa se osa, josta käsin jumalanpalveluksen johtaminen tapahtuu mirhallavoiteluna; luterilaisessa kirkossa tavallisesti rippikoulun jälkeen

konkordaatti sopimus katolisen kirkon ja valtion välisistä suhteista

konsiliaarisuus (lat. concilium "kirkolliskokous, konsiili") periaate, jonka mukaan ylintä päätösvaltaa kirkon uskon ja järjestyksen asioissa edustavat kirkolliskokoukset

koptilainen kirkko Egyptin suurin kirkko, joka kuuluu 4 miljoonaa jäsentä, kuuluu orientaalisiin ortodoksisiin kirkkoihin

kreikkalaiskatolilaiset (uniaatit) katoliseen kirkkoon kuuluvat kristityt, jotka tunnustavat paavin aseman ja kirkon opin, mutta noudattavat itäistä jumalanpalvelusperinnettä ja muita idän kirkon tapoja; lähes jokaisella idän kirkolla, sekä ortodoksisella että orientaalisella, on unioitunut rinnakkaiskirkkonsa; Suomen ortodoksisesta kirkosta 1950-luvulle asti virheellisesti käytetty nimitys

kristologia oppi Kristuksen olemuksesta

Kristus (kreik. Hristós "voideltu") messias, Jeesuksesta käytetty nimitys, jolla tarkoitetaan hänen rooliaan Jumalan Poikana ja ihmiskunnan pelastajana

kuuria katolisen kirkon keskushallinnon jäsenet (mm. kardinaalit, prelaatit ja prokuraattorit)

kveekarit radikaali reformaatioliike, joka korostaa pasifismia ja uskonvapautta; kveekarisiirtokunnat olivat aikoinaan Yhdysvaltain Pennsylvanian osavaltion ydin

körttiläisyys ks. herännäisyys

lavra kuja; ortodoksinen pääluostari

liturgia (kreik. liturgía, "työ kansan hyväksi, kansan työ, yhteinen velvollisuus") jumalanpalvelus; ortodoksisessa kirkossa ehtoollisjumalanpalvelus

luterilainen kirkko saksalaisen Martti Lutherin (k. 1546) ajatusten pohjalta syntynyt protestanttinen kirkko, joka korostaa ihmisen henkilökohtaista Jumala-suhdetta, armoa ja Raamattua uskon ja totuuden ainoana lähteenä

mantia ortodoksisen munkin musta kaapu

maroniittikirkko Libanonin vuoristossa elävä vanha kirkko, joka on unioitunut Rooman kirkon kanssa

marttyyri (kreik. mártis, mártiros,"todistaja"), uskonsa tähden surmattu kristitty

melkiitti (arab. malik, "kuningas, keisari") yleisnimitys niistä Lähi-idän ortodokseista, jotka toisin kuin orientaaliset ortodoksit hyväksyivät Kalkedonin (451) kirkolliskokouksen opin eli toisin sanoen pysyivät (Bysantin) keisarin opissa

messu ehtoollisjumalanpalvelus katolisessa ja luterilaisessa kirkossa

metanoia katumus

metodistikirkko 1730-luvulla Englannissa syntynyt protestanttinen kirkko, joka korostaa kääntymiskokemusta, vahvaa moraaliopetusta ja sosiaalityötä

metropoliitta 300-luvulta lähtien käytetty hiippakuntapiispan arvonimi

mitra pyöreä, kupumainen koristeltu päähine, jota ortodoksiset piispat, arkkimandriitat ja mitrarovastit käyttävät jumalanpalveluksissa; Itä-Rooman eli Bysantin kukistumisen jälkeen (1453) mitra peri keisarin kruunun muodon ja koristeet; myös lännen kirkoissa piispan päähine

monofysitismi (kreik. mónos, "yksi"; físis, "luonto") oppi siitä, että Kristuksella on vain yksi, jumalallinen luonto; tuomittiin harhaoppina Kalkedonin kirkolliskokouksessa 451

monoteismi (kreik. mónos "yksi"; théos "Jumala") yksijumalaisuus, juutalaisuuden, kristillisyyden ja islamin keskeinen oppi

monotelitismi (kreik. mónos "yksi"; thélisis "tahto") oppi siitä, että Kristuksella on vain yksi, jumalallinen tahto

mysteerio pyhä salaisuus, sakramentti (lat. sacramentum)

Neitsyt Maria Jeesuksen Kristuksen äiti

nestoriolainen kirkko Efesoksen (451) kirkolliskokouksen jälkeen erilleen jäänyt, Itä-Syyriassa vaikuttanut ryhmä, jota on kutsuttu johtajansa Nestorioksen mukaan

nestoriolaisuus oppi siitä, että Kristus oli syntyjään ihminen mutta Jumala oli asettunut asumaan häneen (ks. nestoriolainen kirkko)

oblaatti ehtoollisleipä, öylätti

ohjaajavanhus (kr. géron, ven. starets) (vanha) munkki tai nunna, jolla katsotaan olevan erityinen sielunhoidon armolahja

okkultismi salatiede, usko siihen, että ilmiöitä voidaan selittää henkimaailmasta saatavan tiedon avulla

orientaaliset kirkot idän kirkkoperheeseen kuuluvat kirkot, jotka erkanivat ortodoksisesta kirkosta Kalkedonin kirkolliskokouksen (451) jälkeen; nykyisin lähentyneet jälleen ortodoksisten kirkkojen kanssa; orientaalisia kirkkoja mm. Egyptissä (koptit), Etiopiassa, Syyriassa, Libanonissa, Armeniassa, Irakissa ja Etelä-Intiassa

ortodoksinen (kreik. orthodoksos "oikein uskova, oikein ylistävä") oikeaoppinen

ortodoksinen kirkko vanhan kirkon itäinen osa (vrt. katolinen kirkko), nykyisin mm. Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän, Kreikan, Bulgarian, Serbian, Makedonian, Romanian, Moldovan ja Kyproksen valtauskonto; nyk. usein virheellisesti "ortodoksikirkko" (vrt. "luterilaiskirkko", "katolilaiskirkko"

pakana (lat. paganus "maalainen") kristittyjen ja juutalaisten käyttämä nimitys muunuskoisista

panihida ortodoksisessa kirkossa vainajien muistopalvelus

panslavisti 1800-luvulla vaikuttaneen, kaikkien slaavien yhteenkuuluvuutta korostaneen aatteen kannattaja

pantokrator kaikkivaltias

pappi pappeuden toinen aste, seurakunnan vanhin (kreik. presvíteros "presbyteeri"), jonka piispa vihkii virkaansa toimittamaan jumalanpalveluksia ja sakramentteja

parousia Kristuksen toinen tuleminen

pasha pääsiäinen; slaavilaisessa ortodoksisessa kirkossa makea rahkakakku, jota nautitaan pääsiäisenä

patriarkka useista hiippakunnista koostuvan itsenäisen ortodoksisen kirkon johtajan arvonimi

perikooppi lukukappale, jumalanpalveluksessa luettava raamatunteksti

pietismi 1600-luvun lopulla Saksassa syntynyt herätysliike, joka painotti uskon omaa soveltamista

piispa (kreik. epískopos "valvoja") hiippakunnan korkein hengellinen johtaja, jolla on oikeus vihkiä pappeja ja diakoneja

praasniekka (ven. "juhla") ortodoksisessa kirkossa kirkon vuosijuhlaa, jota vietetään sen pyhän ihmisen tai tapahtuman kunniaksi, jolle kirkko on vihittäessä pyhitetty

predestinaatio ennaltamääräämisoppi

presbyteeri ks. pappi

presbyteerinen kirkko ks. reformoitu kirkko

proselytismi kristillinen käännytystyö toisen kirkon jäsenten keskuudessa

puritaanit 1500-1600-luvuilla vaikuttanut radikaali protestanttinen suuntaus Englannissa ja Yhdysvalloissa

rastafarit Jamaikalla 1920-luvulla syntynyt uskonnollinen ja poliittinen liike, joka kunnioittaa Etiopian keisaria Haile Selassieta mustien Messiaana ja vapauttajana

reformaatio 1500-luvulla syntynyt katolisen kirkon uudistusliike, joka johti protestanttisten kirkkojen syntyyn

reformoitu kirkko 1500-luvulla sveitsiläisen Ulirich Zwinglin (k. 1531) ja Jean Calvinin (k. 1564) opetusten pohjalta syntynyt kirkko, jolla laaja vaikutus mm. Sveitsissä, Unkarissa, Hollannissa, Skotlannissa ja Yhdysvalloissa; kutsutaan myös presbyteeriseksi kirkoksi

reliikki (lat. reliquiae "jäännökset") pyhäinjäännös, pyhänä pidetyn ihmisen ruumis tai sen osa

resitatiivi laulava lukutapa, jota käytetään mm. katolisen ja ortodoksisen kirkkojen jumalanpalveluksissa

riitus jumalanpalvelusjärjestys, kirkollinen seremonia

rippi synninpäästö, katumus, parannus; sakramentti katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa

sakraali (lat. sacrum "pyhä") uskontoon, pyhyyteen, jumalanpalvelukseen liittyvä

sakramentti (lat. sacramentum) pyhä salaisuus, mysteerio, Jumalan armon välikappaleita kirkossa; katolisessa kirkossa seitsemän sakramenttia (kaste, parannuksen sakramentti eli rippi, eukaristia, vahvistus eli konfirmaatio, avioliitto, papiksi vihkiminen eli viran sakramentti ja sairaiden voitelu), luterilaisessa kaksi (kaste, ehtoollinen), ortodoksisessa kirkossa määrä ei vakiintunut mutta sakramenteiksi luetaan samat kuin katolisessa kirkossa (vahvistuksen sakramentin sijaan puhutaan mirhallanvoitelusta, parannuksen sakramentin sijaan katumuksen sakramentista), lisäksi mm. hautaus, vedenpyhitys, mirhan valmistus, munkiksi tai nunnaksi vihkimys

Septuaginta (lat. "seitsemänkymmentä"; kr. Evdomíkonda) Aleksandriassa 200-100-l. eKr tehty kreikankielinen käännös juutalaisuuden pyhistä kirjoituksista

skiitta sivuluostari

skisma kirkollinen hajaannus, erimielisyys

skolastiikka> keskiajalla lännen kirkon piirissä harjoitettu filosofinen ja teologinen menetelmä, jolla tutkitaan kristinuskoa filosofian keinoin

slavofiili 1800-luvulla Venäjällä esiintynyt aatesuuntauksen kannattaja: slavofilian mukaan venäläisten tuli elää vanhojen slaavilaisten ja ortodoksisten perinteiden mukaan

spiritismi usko siihen, että joillakin ihmisillä on kyky saada yhteys vainajiin

spiritualiteetti hengellisyys

synkretismi uskontojen sekoittuminen toisiinsa

synodi kirkolliskokous; piispainkokous; tietyistä piispoista muodostuva kirkon toimeenpaneva elin esim. Venäjän ortodoksisessa kirkossa

teokratia (kreik. theós "jumala"; kratía "valta") poliittinen järjestelmä jossa ylin valta on Jumalalla ja maallinen hallitsija on hänen edustajansa

teologia jumaluusoppi, tieto tai opetus Jumalasta

teofania Jumalan ilmestyminen, loppiainen (epifania)

transsendentti tuonpuoleinen

trinitaarinen (lat. trinitas "kolmiyhteinen") Jumalan kolmiyhteyteen liittyvä

tsasouna ortodoksinen rukoushuone

Tuomaskirkko Intian vanhoista kristityistä käytetty nimitys

typikoni ortodoksisessa kirkossa liturginen ohjekirja tai luostarin peruskirja, joka sisältää mm. ohjeet jumalanpalvelusten toimittamisesta

ultramontanismi 1800-luvulla katolisessa kirkossa kehittynyt poliittinen suuntaus, joka pyrki keskittämään kaiken kirkollisen vallan paaville

uniaatit ks. kreikkalaiskatolilaiset

vanhakatoliset kirkot ryhmät jotka irtautuivat katolisesta kirkosta paavin erehtymättömyydestä annetun dogmin (1870) jälkeen

vanhauskoiset 1600-luvulla Venäjän kirkosta irtautunut lahko, joka pitäytyy tarkasti vanhaan perinteeseen ja kirkollisiin tapoihin

vanhurskauttamisoppi Lutherin kehittämä oppi jonka mukaan ihminen pelastuu yksinomaan uskosta

vapautuksen teologi katolisen kirkon piirissä 1950-ja 60-luvulla syntynyt teologinen uudistusliike, joka korosti kirkon sitoutumista köyhien kamppailuun oikeudenmukaisuuden puolesta

vigilia (lat. "yövartio") ortodoksisessa kirkossa ehtoo- ja aamupalveluksesta muodostuva iltajumalanpalvelus

öylätti ehtoollisleipä

Koonnut: LogosMedia Oy